Asunnottomuus ilmiönä

Määrittely

Asunnottomuus ymmärretään niin Suomessa kuin yleensä Euroopan maissa moniulotteiseksi, asuntotoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä edellyttäväksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Asunnottomuutta ei voi määritellä yksiselitteisesti. Se on ilmiö, joka saa eri aikoina ja eri maissa hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia sisältöjä. Tämä tekee asunnottomien lukumäärän vertailukelpoisen arvioinnin vaikeaksi.

Lataa yleiseurooppalaiset asunnottomuuden määritelmät (ETHOS)

Suomalaisessa asunnottomuuskeskustelussa ja -tutkimuksessa on kodittomuuden sijasta käytetty enimmäkseen käsitettä asunnottomuus. Angloamerikkalaisissa tutkimuksissa sen sijaan käytetään käsitettä ”homelessness”  ja pohjoismaisissa tutkimuksissa esiintyvät rinnan käsitteet ”hemlöshet” ja ”bostadslöshet”. Käsitteiden sisällöllistä eroavuutta voi Ilkka Taipaleen (1982, 48–49) väitöskirjaa lainaten määritellä näin: ”asunnoista on pulaa mutta kotiin kohdistuu ikävä”. Asunto on fyysinen esine, joka voidaan rakentaa, omistaa, vuokrata tai kalustaa. Koti sen sijaan perustetaan tai luodaan. Asunnolla on hinta, kodilla henki.

Asunnottomuuden ilmenemismuodot

Asunnottomuuden ennalta ehkäisy tai asunnottomien uudelleen asuttaminen vaatii ymmärrystä niistä poluista ja prosesseista, jotka johtavat asunnottomuuteen. Tämä puolestaan edellyttää laajaa ymmärrystä asunnottomuuden eri ulottuvuuksista. Asunnottomuus voi tarkoittaa kadulla elämistä tai kavereiden luona kiertelyä, asumista kodittomien asuntolassa tai hätämajoituksessa, naisten turvakodissa tai maahanmuuttajayksikössä.  Vankiloissa, päihdehuollon laitoksissa ja psykiatrisissa sairaaloissa elää ihmisiä, joilla ei ole tietoa asuinpaikasta laitosjakson jälkeen.

Pitkäaikaisasunnottomuus

Pitkäaikaisasunnottomuudessa on kyse pitkittyneestä tai toistuvasta asunnottomuudesta, johon usein liittyy köyhyyden lisäksi vaikeita psykososiaalisia ongelmia kuten päihderiippuvuus ja mielenterveyden ongelmat, rikollisuus ja väkivalta. Tähän ryhmään arvioidaan kuuluvan noin 40–50 prosenttia kaikista yksin elävistä asunnottomista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen määritelmän mukaan (ARA)

Nykyiseen hallitusohjelmaan sisältyvän vuosille 2008-2011 ajoittuvan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomien lukumäärä vuoden 2011 loppuun mennessä ja poistaa pitkäaikaisasunnottomuus kokonaan vuoden 2015 loppuun mennessä.

Pitkäaikaisasunnottomuutta vastaan: asuntoja ja asumissosiaalista työtä

Kansainvälisesti laajalti tunnustettu lähtökohta asunnottomuuden poistamiseen on, että se vaatii sekä asunnon että tuen. Hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman avulla on hankittu 1600 asuntoa asunnottomille ja siinä sitoudutaan uusien palvelukonseptien kehittämiseen.

Asunto ensin -periaatteen mukaisesti asunnottomalle kuuluu asunto ehdoitta sekä oikeus yksilöllisesti suunniteltuun tukeen. Tuen ensisijainen tehtävä on turvata asumisen jatkuvuus. Useissa maissa kehitetään Asunto ensin -ohjelman mukaisia asumispalveluja. Tavoitteena on tarjota koti myös pitkäaikaisasunnottomalle periaatteella ”asunto on toipumisen edellytys”.